Kohta on vappu! Jo sitä onkin jo odoteltu pidemmän aikaan, tarkoitus olisi käydä Oulussa katsomassa minkälainen vappu meininki siellä on. Odotettavissa olisi ainakin paljon opiskelijoita nähdä juhlistamassa vappua. Teekkarit ovat viettämässä vappua Oulun Kuusisaaressa, olisi mukava käydä katsomassa mitä siellä tapahtuu, koska oletettavasti sitä on kahden vuoden päästä teekkari itsekin ja silloin vappua tulee juhlittua saman tyylisesti kuin Kuusisaaressa tänä vuonna.

-Heija

Today I'm going to give you some nice language shower. I'll be using four languages in the following text, hope you can understand. So it would be easier for everyone to understand, I'm using English grammar and some of the words just replaced with swedish, sámi or finnish words.

Pikku-Kalle went to the gávpi. He bought kurkku, ketchup, monit and chips. Then he walked hemma. At home Pikku-Kalles eádni yelled at him, because he had forgotten suola. Pikku-Kalle had no options, he had to return to the store to get suola. On the way a flicka came across him. Flicka asked Pikku-Kalle "Mihisää oot menossa??". Pikku-Kalle was afraid of flickor, so he ran back to hemma.

When he came there and told his eádni what has happened, they both went to nohkat.

The end.

 

Vocabulary

Gávpi                                    Store

Kurkku                                  The long and green vegetable, with lot's of water in it (eli voisiko joku pistää oikean sanan tähän)

Monit                                    Eggs

Hemma                                 home

Suola                                    Salt

Flicka/flickor                          Girl/girls

Nohkat                                  Sleep

 

-Olá-Mihkku Länsman

2010-04-16

För mig i alla fall!

Även denna dag har varit ganska händelselös på skolfronten, med andra ord har jag bara en lektion på fredagar och har idag endast haft ett prov i turism, efter det...FREDAG och HELG, IGEN!

Efter den väääldigt tunga skoldagen (skämt å sido) bar det av till Gällivare för få tag i skofärg till mitt "pimpande av föremål", tydligen fanns det inte på färgaffären här i Jokkmokk, så... vad gör man inte för att få tag i lite vit skofärg?!

I helgen har jag ingen aning om vad jag ska hitta på, förhoppningsvis håller finvädret i sig så att man kan ta sig en tur i vårvädret... Och längta ännu mer till sommaren... Ankarede, kalvmärkning och Sydiscupen!! Självklart är det inte det enda jag ser fram emot, men det är mina absoluta topp tre, rekommenderar starkt:)

Hoppas nu att ni alla får en härlig helg och en fortsatt fin vår!

Tjingeling..

// Felicia

2010-04-15

En lektion är det enda jag har haft i skolväg idag... En enda lektion:

Samhällskunskap, där vi ägnade hela en och en halv timme till att prata om EU, tjooohoo!?
Men tiden gick, lektionen tog slut och sedan begavs det ut på byn för att uträtta diverse ärenden... Fara på affären, kika in på blomsteraffären som hastigast och sedan bege mig hem till lägenheten för att få i mig något ätbart.

Men nu kommer det roliga... Igår kväll var jag ut med bilen en liten sväng, först och främst för att åka och hälsa på en bekant, men såklart blev det en liten tur för att kolla läget på Jokkmokks "vilda" gator också.
Och vet ni vad jag till min stora förvåning får se, något jag aldrig sett förr och aldrig har trott att jag skulle få se under min tid här i Jokkkmokk?
- En väääldigt stilig grabb (hmm, kille, man, karl?)... PÅ CYKEL... I Jokkmokk?!

Och det förvånansvärda var att han inte såg ut att vara varken hitrest, bortrest eller förbipasserande...
Det såg ut som att han inte brukar göra annat än att cykla runt där mellan gatorna, och jag har aldrig sett honom förr??!

Så med det slutet på kvällen kunde jag sova lugnt, nu hade jag ju fått se det... En "good looking homie".
På cykel... i JOKKMOKK!

//Felicia

Pääsiäinen humahti ohi nopeaa ja koeviikkokin on jo ohi. Kokeet taisivat mennä ihan hyvin, ainakaan en vielä ole saanut kuulla että yhtään hylsyä olisi tullut. Sunnuntaina oli synttärit ja biologian lukeminen jäi sen vuoksi hieman vähemmälle, kuitenkin opettaja kehui suoritustani kokeen jälkeen vilkaistuaan vastaukseni pintapuolisesti läpi. Koeviikon jälkeen olenkin nähnyt kavereita reilun kahden viikon edestä.

Eilen kävin Tuiran seurakunnan nuortenillassa tapaamassa isoskavereita ja tutustumassa ensikesän tuleviin isosiin joiden kanssa olen sitten samoilla leireillä pyörimässä. Kevättäkin huomaan taas olevan ilmassa. Ulkona on lämmin ja aurinko paistaa, mopokausikin avattiin viime viikonloppuna pitkän talven jälkeen. Myös helluntain lähestymisen huomaa, alkaa olla taas paljon uusia pareja liikenteessä, mutta niinhän sitä sanotaan "jos ei hellua helluntaina, niin ei sitten koko kesänä".

Tänään sitten olisi viimeiset reenit ennen vyökoetta, viimeiset reenit ennen ensimmäistä virallista vyöastetta. Alkaa jo pikkuhiljaa hermostuttamaan. Kuitenkin olen vasta muutaman kuukauden reenannut ja olen porukan pienin, joten jotkin tekniikat ovat osoittautuneen tehottomiksi tarpeeksi ison paino ja voima eron vuoksi. Reenit tulevat kyllä menemään ohi, vaikka hieman levoton ja hermostunut tunnelma varmasti vallitseekin. Huomisesta vyökokeesta sen sijaan en oikein tiedä. Psyykkaamisen olen aloittanut jo maanantaina, mutta en siltikään osaa ukemeja, eli alastuloja. Hieman hermostuttaa...

-Sunna

2010-04-14

Hoff jaa, dagarna bara passerar i ultrarapid… Ena dagen är det måndag, så har tisdag passerat, idag är det helt plötsligt ONSDAG och snart är det helg igen… Jag tycker nyss att det var påsk, och det är snart två veckor sedan! Men trots det har inte heller den här dagen bjudit på något fartfyllt äventyr utöver det normala. Det är ju som det vanliga, man går i skolan… Vilket i sig inte är fy skam det heller, men som någon av er kanske läst tidigare i ”mitt projekt” så är jag en väldigt rastlös människa och blir fort less då det inte händer något (men jag tänker inte för den skull sitta här och ljuga och säga att det är jobbigt att ta det lugnt ibland) På kvällens meny står (som jag nämnde igår) självstudier i sydsamiska, men man skulle kort och gott kunna säga att jag tagit en liten paus i allt läsande och skriveri, och knåpar ner några meningar här istället… I alla fall en liten stundJ

//Felicia

2010-04-12
Då var det dags för mig att fatta pennan, eller kanske rättare sagt knappa på tangenterna! För den som inte vet: Felicia Löfgren är mitt namn 18år, matglad, social, kaffedrickande sydisbrud från Västjämtland som mer än gärna, och ofta har den ena foten i resväskan.

Äntligen måste jag då säga… Våren är här och solen har börjat kika frampå riktigt igen, härligt! Förra veckan var det påsklov på schemat, det började med påskfestivalen i Kautokeino och avslutades med några välförtjänt, halvlata dagar hemma i Mörsil innan jag återigen begav mig till Jokkmokk… Kunde inte varit bättre!

Trots det faktum att det är härligt med lov, måste jag faktiskt medge att det kan vara skönt att ha ”något att göra” om dagarna också, det vill säga gå i skolan. Dagarna går som lite fortare då, och vad betyder det? – Snart STUDENTEN!

Första skoldagen efter lovet, närmare bestämt denna dag till ära, måndag 12 april, har flutit på i alldeles lagom takt… Några få lektioner, däribland naturkunskap och slöjd (skinn&textil) samt lunchmöte, lunchmöte. Det låter så… Professionellt!
I alla fall, lunchmöte gällande den andra ungdomskonferensen, den sista, som kommer att arrangeras här i Jokkmokk i slutet av maj. Jag tycker att vi kom fram till ett bra utkast för planeringen… Och god mat, det var det!
Ikväll är väl inte så mycket mer märkvärdig än någon annan måndagskväll här i Jokkmokk?!

Lite skolarbete, lite facebook, lite kaffe… Lite mer skolarbete, skriva något sms, kanske ringa Tjidtjie (mamma) eller någon annan pratglad människa, lite mer facebook… Och så mer kaffe såklart!
Fortsatt trevlig kväll och på återseende… Hmmpf, Återläsande
// Felicia

Nyt nopeasti autoon ja liikkeelle. Edistymisnäyte alkaa parin minuutin päästä ja nyt on kiire. Ruoka oli syötävänä ja nyt ollaan myöhässä. Nonnih. Hyppään kyydistä Pyynikintorilla ja soitan summeria. Opettaja avaa oven hermostuneesti ja hoputtaa: "nyt äkkiä, se on alkanu jo!" Sisälle, vaatteet pois, kitara vireeseen. Moikkaan edessä istuvaa kaveria, Ottoa, joka pyytää liukuesteitä lainaksi oman esityksensä ajaksi. 

Pikkutyttö soittaa vielä vähän epävarmoin sormin Pientä mustalaispoikaa, samaa laulua, jota minä ja monet muut ovat tuolla lavalla, yhtä pieninä, yhtä kokemattomina, soittaneet kankein sormin, mummojen ja vanhempien ylpeinä katsellen vesojaan. Nyt ylettömän helppo pikku luritus tuntui silloin käsittämättömän vaikealta.

Tytön soitto taukoaa hetkeksi hänen hakiessaan oikeaa otetta. Tiedän miltä tytöstä tuntuu. Kuin eilen olisi ollut se, kun tuolla, samalla lavalla, yhtä kankein sormin, soitin pientä mustalaispoikaa. Sormet eivät liikkuneet, tuskan hiki nousi pintaan, kasvoja kuumotti ja kaikki tuntui olevan lopussa. Takellellen soitto jatkuu ja tyttö pääsee pois. Huojennuksen ilme nousee ja häviää samassa vanhempien kehujen myötä. Ylpeys voittaa häpeän, kun äiti ottaa pikku kitarasankarin syliin:" se meni hienosti".

Huomaan vuoroni olevan kohta."Mitäs meinaat soittaa", edessä oleva kysyy, vaikka on kyllä sen ohjelmasta lukenut. "Amanecerin", vastaan. Kaveri nyökkää hyväksyvästi. Hän on sen tunneilla soittanut, niin kuin kaikki tätä ikäluokkaa olevat. Vuoroni tulee. Jo melko tottunein, rivakoin askelin kävelen lavalle. Kumarran ja luon silmäyksen yleisöön. Parikymmentä vanhempaa, joiden lapset soittavat Tampereen konservatorion kyseisessä edistymisnäytteessä. Kaksi opettajaa allekirjoittamassa jatkolupia.

Istun tuolille ja asetan liukuesteet reisieni päälle. Otan kitaran syliin. Kolme ja puoli sekuntia keskittymistä ja impressionistinen "aamunkoitto", Amanecer lähtee soimaan. Alku sujuu yllättävän hyvin, oikein tuntee kuinka ihmiset kuuntelevat. Oikean käden nimettömän kynsi kolahtaa, ei väliä kukaan tuskin huomasi. Ensimmäinen laskeva linja loppuu ja sävellaji vaihtuu molliin. Vähän vibratoa pikkusoittajille malliksi. Oho! Sormi lipsahti. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että yleisö muistaa tällaiset virheet suurin piirtein sekunnin, jos esitys on muuten okei, eikä enää tapahdu totaalista lamaannusta.

Kertaus menee hienosti ja viimehetkessä vaihdettu sormitus onnistuu juuri ja juuri. Vielä lopun fiilistely ja unenomainen maj7sointu lopettaa kappaleen. "Hieno veto", kommentoi kaveri palatessani paikalleni.

Nyt sitten seurataan esityksiä. Poikkeuksellisesti vanhemmat soittajat jäävät kiintoisuudessa jälkeen ysivitosista. Otto iskee Brouverin etydit 6-10 räjähtävällä tulkinnalla, ja alun perin modernistiset kappaleet muistuttavat joiltain osin enemmän rokkisooloa, kuin klassista kitarointia.

Ville soittaa hyvää perussettiä, Carcassin allegron klassisen kitaran kulta-ajalta. Kuitenkin paras esitys, kuten tavallista, kuuluu Franciskolle. Vasta kahdeksanvuotias poika on osoittautunut valtavan lahjakkaaksi kitaristiksi ja soittaa jo kappaleita, jotka me tiedämme olevan kaukana tulevaisuudessa.

Esitykset ovat ohi, ja ihmiset alkavat kiskoa takkeja niskaansa ja kadota ulos sohjoon. "Sul oli fiilis kohallaan, mut kyl Otto oli ehottomasti paras", kommentoi Tuukka. Vähitellen keskustelu siirtyy muihin asioihin kävellessämme ulos. "Kevään lopussa taas uudestaan", moikkaan erotessamme bussipysäkillä.

/ Mihkal

2010-04-06

Nahkeren daen biejjem
 
Daelie eejehtimmie lea galkeme jih dan geerve tjuedtjelidh. Manne dan nahkeren daen biejjem. Gosse edtjiem tæjmoe daen biejjem utdnedh manne nahkedtim. Daaroentæjmosne mijjie akte skuespill utnie jih manne leam prinsessa. Dam lea gaaj luste. Manga eejehtimmie lea gilmedahke gåaroes jih tjoeroejim beabpmoem åastedh. Daan løøvles jih gellieh påssah tjoeroejim guedtedh jih lea gåhkes gåatan aaj, bene gosse gåatan bøøtiem manne gorpie byøbpmetim. Daelie edtjem leaksoeh darjoedh, bene im visj. Daan jijnh leaksoeh.
 
Trøtt idag
 
Nå er ferien over og det er vanskelig å stå opp om morgenen. Jeg er så trøtt idag. Når vi skulle ha time så sovna jeg. I norsktimen skulle vi spille skuespill og jeg er prinsesse. Det er kjempemorsomt. Etter ferien er kjøleskapet tomt og jeg måtte kjøpe mat. Det er så tungt å bære posene og så mange poser. I tillegg er det langt hjem, men da jeg kom kjem spiste jeg gorpi. Nå skal jeg gjøre lekser, men jeg gidder ikke. Det er så mye lekser.
 
// Elle